Ystävän hakemaa yskänlääkettä, inspiraation etsimistä, "tästä kulmasta katsottuna saatan jopa näyttää melkein nätiltä" ja 1 missattu maalaustunti. Mutta kai mä osaan valuttaa muutenkin. Kyyneleitä, appelsiinimehua, rajoja. Omia & muiden. Niitä valutan ihan itseoppineesti.
Biisi voi olla tasaisen hyvä. Ja sitten on Biisejä. Sellaisia, joissa on säe/nuotti/kohta, joka nostaa koko teoksen hyvästä nirvanalliseksi (hetkellisesti, ainakin. Mutta onneksi nirvana on uusiutuva luonnonvara). Soul Asylum - Black Goldin "Mother, do you know where your kids are tonight?", Todella kauniin kaksi viimeistä säettä, The Chandrasekar Limitin 03:18 - 03:24, Tallulahin "he's dancing with my beauty queen", The Cranberries - Daffodil Lamentin intro, Sonata Arctica - In the darkin kertosäe...
Yeah, music makes me believe.
Alku & "Pojat, laulakaa se laulu". Rakastan.
P.S. Vittuilu on mun puolustusmekanismi. Sä varmasti ymmärrät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti