(luet tän vasta aamulla, ja ehkä parempi niin)
Anteeks, että mä olen tällanen jankkaaja. Ja anteeks myös siitä, että sentimentaalisuus tulvii ehkä vähän yli. Mut haluan nyt ihan kunnon selkeän vastauksen. Kuten jo sanoin, mä en enää jaksa. Sä saat mut tuntemaan niin paljon. Ja sitten muistutat aina, tavalla tai toisella, niiden sua ympäröivien ja meitä erottavien muurien olemassaolosta. Ja muhun sattuu.
Sen jätin sanomatta, että kun Ihaa on mun sylissä, niin mä todellakin kuvittelen sut siihen. Ja kuvittelen myös sen, että saisin sanoa ääneen kuinka onnellinen mä olen.
(Vittu tätä on hankala kirjottaa)
Anyways. Koska sitä ei mun nähdäkseni koskaan tule kuitenkaan tapahtumaan, niin mä haluan sulta varmistuksen että näin myös on.
Vastaa mulle "ei/omin sanoin ja selkeästi ilmaistuna", jos oot jo päättänyt, että odotat sitä vakaampaa naista sun elämääs. Harmi, etten voi vanheta tahdonvoimalla. Ja vastaa "kyllä/omin sanoin ja selkeästi ilmaistuna", jos ehkä sittenkin voisit antaa mulle mahdollisuuden.
Ja jos valitset ton ensimmäisen, niin tää on mun viimeinen viesti sulle. Koska mä en enää jaksa :/ Olisin vaan halunnu kuulua sun elämääs. Koska mä välitän. Sen mä haluan sun tietävän.
(ja luultavasti kadun tän viestin lähettämistä samantien, koska pidän susta niin paljon. Mutta käsittääkseni en oo ainoa, joka on emotionally tied up tähän. Se ajatus helpottaa, vähän. Vastaat sä sitten mitä tahansa.)
*
Keskellä yötä ei jaksa hirveästi miettiä sanavalintoja & ulkoasua. Sisältö on kuitenkin se tärkein, kai. Vähän niin kuin elämässä yleensäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti