Suhteettomuusteoriaa käytännössä

Siis. Mä rakastan niitä. Ne on mun ystäviä. Mutta joskus ei vaan voi ymmärtää sitä draaman määrää. Tai niin kuin että tässä on nyt vuoden verran oltu osana neverending-saippuaoopperaa. Päätetty yhtä sun toista. Peruttu päätöksiä. Oltu tukena ja tuettavana. Otettu miehille ja naisille ja Tomille (haha, se tykkäisi hirveästi jos tietäisi). Vuodatettu kyyneliä. Kovetuttu sieltä, täältä sekä tuolta. Muttajotainrajaanytsentään, voisihan sitä vaikka olla hetken riitelemättäkin. Joo, suhteet on aina enemmän tai vähemmän monimutkaisia. Men på riktigt, ne tuuliviirihenkilöhahmot voi todellakin olla onnellisia enemmän kuin sen max 3 jaksoa putkeen. Se on ihan kuulkaa käsikirjoittajista kiinni.

(ei sillä, aivan yhtä lailla mun kuvioissa on ollut niitä pyöriä vaikka muille jakaa. Itse asiassa, niinhän yksi niistä pitikin... Ja no, ikuisuusongelmiahan nämä kuitenkin on, kai *epätoivoinen huokaus*)

Kirjoittamisesta puheenollen, sillä saralla on ollut hiljaisempaa kuin haluaisin. Nyt tuntuu siltä, että olisi kiva tehdä novelli. No, ainakin mä sain aikaiseksi eroottisen tarinan mun parhaalle kaverille. Huomenna on sen vuoro. Että sellaisia harrastuksia. Ja mun baarikaappiprojekti edistyi tänään hieman, tosin ei ne pullot näköjään kauaa siellä vitriinissä happane... Mutta kuka haluaisikaan juoda hapanta viiniä? Mistä tulikin mieleen, että sen tarinan päähenkilöt oli helteisen kuumalla piknikillä. Metsämansikoita ja muistokuvia, voi kyllä...