(joka löytyi kauan sitten, kokkiohjelmasta), ja vähän muustakin.
Sitten Haikeusmasis lähti. Ykskaks yllättäen. Noin vain. Pimeässä ajanut ajoi sen pois.
Mutta kuinka ollakaan, vähän ajan päästä Haikeusmasis tuli hetkeksi takaisin.
Ei jäädäkseen, kuitenkaan. Auringon noustua haikeusmasis valui ikkunankarmia pitkin kuivalle asfaltille. Seurasin sen jättämää vanaa viemärinkannelle. Tanssin kannen päällä ja vilkutin alas. Haikeusmasis ei vilkuttanut takaisin.
Tänäänonhyväpäiväjamähaluansalillemullaonvieroitusoireitajamähaluan
vähänkaikkeamuutakinmuttasehännyteiolemitenkäänyllättävää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti